Nyt ei tosiaan ole itku kaukana. Parin viime viikon aikana selkä alkoi oireilla. Ristiselkä ja lonkat. Nyt suunnuntaina kipuilu tuli jatkuvana. Tänään piti käydä päivystyksessä, sillä istuminen työssä oli jo sietämätöntä. Pyysin lääkäriltä kipupiikin, että pystyisin olemaan töissä. Hän sanoi, että kipupiikki laitetaan, mutta sairaslomalle olisi jäätävä. Minä siihen heti vastaamaan, että nyt ei jouda sairaslomalle. Pitkin hampain otin sairaslomalapun vastaan. Töissä nimittäin vaihtuu uudet ohjelmat vuoden vaihteessa ja kaikki tieto vanhasta järjestelmästä tallennettava käsin uuteen ja lisäksi näiden myötä on paljon koulutuspäiviä. Lisäksi vanhassa järjestelmässä on työt tehtävä. Ulkopuolista sijaista ei voi ottaa, koska hommaa eivät osaa tehdä.

Tulin kotiin puolenpäivän aikaan. Kipupiikki oli niin suuri annoksinen ja voimakas, että tarkkaavaisuus oli mitä oli ja tuli oksettava olo. Koko ajan olen nyt ollut pötkölläni ja vetäisinpä muutaman tunnin unetkin.  Selkäni on kertaalleen leikattu vuonna 1988.  Viimeksi pari kolme vuotta sitten olen ollut selkäni takia sairaslomalla. Tällaista särkyä en toivo kellekkään. Ei pidä kuin toivoa, että menisi pian ohitse.